Ei valuvika, vaan erityissarvet

Erityisherkkyys tuntuu…

Kuvaputkitelevision äänekkäältä särinältä, farkkujen hankaavalta saumalta, ilkeältä sanalta, joka jumittaa kolme viikkoa korvamatona.

Varpaanväleihin uppoavan hiekan viileältä pistelyltä, ensimmäisen hellepäivän tuoksulta, vilpittömän halauksen hehkulta.

lmiömäisen tarkalta telepatialta ja ilmiömäisen yliampuvilta väärinkäsityksiltä.

Diivailulta ja vähättelyltä – ja noiden kahden jatkuvalta kädenväännöltä.

Joka soluun uppoavalta ihastukselta ja vatsassa kuplivalta riemulta.

Äkkisyviltä katseilta, jotka hitsaavat omat ja toisen tarpeet yhteen.

Pakottavalta tarpeelta pysähtyä katselemaan ohikiitävää sinistä hetkeä ja säilöä se purkkiin.

Loputtomilta kysymyksiltä: Miksen osaa rentoutua? Mihin kuulun?

Valuvialta, jota on häpeillyt ja piilotellut uupumiseen saakka ja lopulta pysähtynyt katsomaan läheltä. 

Niin läheltä, ettei kysymyksille ole enää tarvetta.

Erityisherkkyys on kaikki se pakahduttavan kaunis, mille ei löydy, eikä tarvitse löytyä, sanoja.

Sitä kaikkea varten ovat erityistuntosarvet.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ei valuvika, vaan erityissarvet

  1. Ihana otsikko! Musta olisi mielenkiintoista kuulla tästä lisää, sillä missasin koko mediassa käyneen tulvan erityisherkkyydestä, ja tiedän ainakin muutaman ihmisen ko. lahjalla. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s