8 keinoa tyhjentää murehtiva mieli

Hei, te kanssamurehtijat!

Jos marraskuuta ei lasketa, elo-syyskuun vaihde on ehkä hankalin vaihe vuodessani. Kesän tuntu alkaa olla mennyttä, ikkunasta näkyy vain harmaata, illat pimenevät, työ alkaa muuttua lomaltapaluun innostuksesta rutiiniksi.

Ja huolet, ne huolet. Täyttävät mielen, enkä voi mennä työpäivän jälkeen puistoon ja antaa auringonsäteiden sulattaa niitä pois.

Kirjoitin aiemmin kymmenen vinkkiäni burn outin selättämiseen. Nyt tähän syksyyn ajankohtaisia ajatuksia: Kahdeksan keinoani mielen tyhjentämiseen, eli miten tulen (välillä onnistuneemmin, välillä vähemmän onnistuneesti) toimeen oman vatvomistaipumukseni kanssa ja nukun yöni rauhallisesti (onneksi).

worrywoman

1. Löydä jakamisen ja patoamisen balanssi

Ongelmien purkajana olen kulkenut ääripäästä ääripäähän. Jossain vaiheessa ajattelin, että kaikki on saatava ulos heti nyt. Jos olin päivän yksin, pato aukesi heti, kun näin mieheni, perheenjäseneni tai hyvän ystäväni edes vilaukselta. Lopulta aloin häpeillä sitä, että olen käyttänyt läheisiäni jäteastiana, ja liu’uin toiseen ääripäähän. Lakkasin kokonaan jakamasta, patosin murheet sisälleni.

Kuten arvata saattaa, kumpikaan strategia ei oikein toiminut. Jos aina suoltaa kaiken raakaversiona ulos, ei opi tuntemaan omaa mieltään. Jos taas aina patoaa, ei opi ikinä luottamaan siihen, että voi tarvittaessa nojata toiseen ihmiseen.

Sillä ei niinkään ole merkitystä, paljonko jakaa omia ongelmiaan, vaan miten niitä jakaa. Kuuntele siis omia puheitasi kriittisesti. Sulaudutko osaksi ongelmiasi ja pyörität vain samaa kelaa? Alkaako jokainen lause valituksella? Vai sisältyykö purkamiseen aina taka-ajatus siitä, että tahdot jossain vaiheessa lopettaa vatvomisen ja nousta ongelman yläpuolelle?

On tärkeää myös tehdä töitä murheidensa kanssa ihan vain omassa päässään. Se on yksi syy, miksi minulle on tehnyt äärimmäisen hyvää asua yksin kesiä toisella paikkakunnalla. Kun joku turvallinen tuttava ei ole koko ajan vieressä, on tarvinnut oppia ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja kehittää strategioita siihen, miten voi rauhoittaa mielensä muilla keinoilla. On lohduttavaa ja voimaannuttavaa tietää, että pystyy siihen tarvittaessa, jos joutuukin silloin tällöin olemaan yksin.

2. Kotijooga

Joogaa tarjotaan nyt lääkkeeksi vähän kaikkeen, enkä ihmettele, jos se joskus ärsyttää. Minun arkeeni jooga todella on tehnyt eron. Nukun paremmin, liikun lempeämmin. Missään muussa lajissa en ole samalla tavalla onnistunut yhdistämään huomion keskittämistä, syvähengitystä ja hermoston rauhoittamista. Kaikki sellaista, mitä en kovin hyvin osaa luonnostaan.

Oma suosikkini on Yoga with Adriene -hathajoogakanava. Kun sen löysin, en halunnut muita kokeillakaan. Adriene vitsailee, ei editoi virheitä pois, ei puske tai pakota, vaan muistuttaa rentoudesta joka välissä, mutta ei teennäisesti. Joogaan ilman peilejä, yksin tai mieheni kanssa, joten en pääse vertailemaan suoritusta edes itseeni.

Adrienella on paljon eri mielentiloihin istuvia harjoituksia, joihin hän ujuttaa mukaan mantroja: ”Let it Go Yoga Flow”, ”Yoga for Anxiety”, ”I am Secure”. Se virittää sekä kehon että ajatukset oikeaan mielentilaan.

3. Rutiinien rikkominen

Jämpti unirytmi ja kolme täysipainoista ateriaa päivässä ovat avain rentoon mieleen, eikö niin? Ehkä 80-prosenttisesti, muttei aivan. Väittäisin, että jos on taipuvainen murehtimaan, on usein taipuvainen myös arjen ohjelmoimiseen. Täysi kalenteri, optimoidut aamuheräämisajat ja välipalat tuovat hallinnan tunnetta, joka on tiettyyn rajaan asti tervettä, mutta liian pingottamisen raja on häilyvä. Jos jatkuvasti optimoi arkeaan, se saattaa vain lisätä mieleen kierroksia, jos on aina muistutettava itseään seuraavasta treenistä ja viimeksi syödystä välipalasta.

Kun muistelen viimeisen vuoden ajalta hetkiä, joina olen ollut rennoimmillani, niitä on yhdistänyt spontaanius. Kaverin kanssa jäätelölle, kun piti kirjoittaa gradua; juhlien jatkaminen aamuun. Ne voivat joskus olla maailman tervetulleinta tekemistä, kunhan arjen peruspilarit ovat järkeviä. Mielitekoja on syytä kuunnella yhtä tarkkaan kuin omaa valmiiksi ohjelmoitua kalenteriakin. Joskus jopa tarkemmin.

4. Löydä oma tapasi meditoida

Niin moni tuttavani tuskailee, kuinka vaikeaa meditointi on. Jalka puutuu, kaadun ja nukahdan, mietin vain päivän ruokalistaa! Sama kokemus on itselläni, siksi heitin pyyhkeen kehään pitkäksi aikaa.

Iso oivallus oli, että kaikkien ei tarvitse oppia hiljentymään jalat risti-istunnassa olohuoneen lattialla, hengitystä tarkkailemalla. Aterian syöminen keskittyneesti tai kissan leikittäminen voi olla aivan yhtä hyvää mindfulnessia.

Ohjattu meditaatio ei ole yhtään huonompi. Askeettinen zen-jäpittäminen ilman mitään apuja ottaa välillä koville, jos mieli on yhtä huolisykkyrää. Silloin googletan Guided Meditation ja laitan napit korville. Ankkuroidun helpommin hetkeen, kun rauhoittava ääni ohjeistaa. Lempeä apuri madaltaa myös kynnystä pysähtyä, jolloin siitä tulee helpommin päivittäinen tapa.

Jos en jaksa ollenkaan meditoida, kuuntelen buddhalaismunkkien puheita (esimerkiksi Buddhist Society of Western Australia julkaisee tiiviiseen tahtiin). Niiden filosofia on täydellistä murehtijalle. Tämä menee vielä ohi; kärsimys on sitä, että haluan olla jossain muualla kuin olen parhaillaan. Olen onnistunut totuttamaan itseni siihen, että nukahdan näihin puheisiin. Usein jo ensimmäisen minuutin sisällä.

5. Hyväksy, ettei mieltä tarvitse tyhjentää

Eräs tuttavapsykologi sanoi minulle kerran hyvin: ”Yhdellä nousee verenpaine, toinen vatvoo.”

Liika märehtiminen on haitallista ja suuressa määrin opittua, mutta sen sijaan, että piiskaisi itseään jokaisesta kielteisestä ajatuksesta, voisi ehkä hyväksyä, että ylianalysointi on myös osa omaa persoonaa. Ei siitä voi eikä tarvitse pyristellä kokonaan irti, mutta sen voi oppia kanavoimaan hyödyllisemmin. Taipumuksen hyväksyminen on oiva alku.

6. Muista aistiystävällisyys!

Päässäni naksahti jokin, kun luin ensimmäisen kerran aistiystävällisestä sisustamisesta (lempeät tunnelmavalot, murretut rauhoittavat värit seinissä, siisti ja avara huone…). Ajattelin, että tässä on taas tuotteistettu itsestäänselvyyksiä.

Mutta ei. Ihminen on moniaistinen, ruumiillinen olento, vaikka arjen kiireessä saattaa joskus tuntua, että olemme vain näyttöpäätteeltä näyttöpäätteelle seilaavia päitä.

Riippuu oman filtterin tehokkuudesta, paljonko ärsykkeitä voi ottaa vastaan väsymättä. Moni meistä elää meluisassa kaupunkiympäristössä, joka jo itsessään kuormittaa vaivihkaa. Ohjelmasta, väreistä ja äänistä riisuttua aikaa ja tilaa joutuu järjestämällä järjestämään. Siksi lähden joskus tarkoituksella mieluummin metsään kävelylle kuin meluisalle spinningtunnille.

Mitä ärsykkeitä sinä voisit riisua arjestasi? Mitä tapahtuisi, jos vaihtaisit iltapäivisin kännykän näytön kirjaan ja bassojytinän pehmeään klassiseen?

7. Katso muita empaattisesti…

…hekin nimittäin vatvovat! Märehtimisen keskellä sorrun usein syyttelemään. Miksi en osaa olla vatvomatta, kun muut ovat niin huolettomia! Totuus on, että hekin vatvovat. Se ei vain näy päällepäin. Muistuttelen itselleni, että minua ei vaivaa mikään. Tuskin olen maailman megalomaanisin murehtija, vaikka siltä tuntuisi.

Lopulta me kaikki elämme omassa neliömetrin kokoisessa kuplassamme. Emme ikinä pääse kuulemaan, millainen kela toisen päässä pyörii. Se saattaa aivan hyvin olla yhtä meluisa tai meluisampi ja kakofonisempi levy kuin omani.

8. Jos siihen ei ole ratkaisua, se ei ole ongelma

Vaikuta asioihin, joihin voit vaikuttaa. Paperilla niin helppoa, käytännössä niin vaikeaa. Minua on auttanut toisenlainen muotoilu: jos asiaan X ei ole ratkaisua, se ei ole ongelma. Siksi sitä on turha murehtia.

Menneiden tai tulevan vatvominen myös uhriuttaa helposti: koska minulle on käynyt näin, minut on tuomittu olemaan onneton. Ja niin edelleen. Silloin suuremmaksi ongelmaksi muodostuu mielen rakentama selitys, ei niinkään itse ongelma.

Olen viime aikoina miettinyt tältä kantilta esimerkiksi koulukiusaamista. Voin tunnistaa monien tunteideni juuret, jos ne kumpuavat lapsuudesta. Sen jälkeen voin ymmärtää niitä nykyhetkessä ja oppia käsittelemään niitä. Paljoa enempää en voi tehdä. Vain antaa olla ja mennä eteenpäin. Mennyt on mennyttä, tuleva tulevaa. Vain nykyisyydessä voi tyhjentää mielen murheista.

worry

Rauhallista, vatvomisvapaata syksyä!

Yksi kommentti artikkeliin ”8 keinoa tyhjentää murehtiva mieli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s